Pakko myöntää, etten edes muista, koska ollaan viimeksi naksuteltu ja/tai otettu tottista. Joskus pitkän aikaa sitten syksyllä... vai oliko se vielä kesää? Noloa, mutta niin totta. Se vaan taitaa olla niin, että kun huomaa koiransa osaavan vihdoin jotain, sitä alkaa itse kulkea polla niiin pilvissä ettei sitten enää jaksa keskittyä opettamaan uutta tai EDES pitämään yllä jo opittuja juttuja. Rikos ja rangaistus - omistajalle.

Jokatapauksessa, tänään naksuteltiin ja yritettiin palautella mieleen vanhoja opittuja sekä oppia jotain uutta tarjoamatta epätietoisuudessa aina "pum!":ia eli kuolemaa. Aloin taas katkeroitua, miksi ihmeessä olen opettanut koirani kuolemaan, koska nyt se tarjoaa sitä pyytämättä?! Vai taktikoiko R? "Mamma mää teen kuolemaa, mää en voi nyt keskittyy..." Onneksi tätä ei tapahdu maastossa ja raunioilla, ainoastaan tottiksen yhteydessä ja sekin on jo riittävän noloa.

Tänään käytiin myös mökillä revittelemässä. Rocky ei olisi malttanut lähteä pois, kun metsässä oli niin paljon kaatuneita puita kantoineen revittävänä ja silvottavana (=pakkomielle). Illalla käytiin sitten kyläilemässä ja Rockylle syötettiin palaneita pipareita. Järkyttävää, miten ahnetta tuo koira osaa esittää.

Löytyipä koneen syövereistä muuten marraskuisia kuvia Heinikseltä mummolasta.

Lähipäiviksi on muuten luvattu pitkästä aikaa aurinkoa, joten voisi yrittää kuvata koiraakin...

Rocky osallisena leipäpussilla


Tallikoira


Metsälenkillä


Ja lopuksi: lämmintä syliä ja rapsutusta rakastava tallikissa Aslak (osaa muuten valita aina sen allergikon sylin)